Whii, olen rikas! Opintotuki tärähti tilille tänään, eikä enää tarvitse ostaa edes mitään kirjoja. Shoppailujalkaa vipattaa aivan vimmatusti :D Voisin tyhjentää vaatekaappini kaikista vanhoista, puhkikuluneista farkuista ja puseroista, että saan tilaa uusille vaatteille. Tunikoita, shortseja ja ehkä farkkuhamekin. Ja sit jotain juhlavampaa/näyttävämpää lukuvuoden päättäjäisiin. Toivottavasti löytyisi jotain kivaa ajoissa, ettei tarvitsisi sitten viime tipassa ostaa jotain joka mielyttää juuri ja juuri.
Koulussa ei enää jaksaisi istua. (Miksiköhän selitän aina koulusta, vaikka se on ehkä maailman kuivin aihe..) Jopa kuvaamataito tuntuu niiiiin tuskaiselta. Minusta tuntuu niin kuin olisin jotenkin aivan jäässä: mikään ei tahdo luonnistua, ei ainakaan kangertelematta. Äääh, en varmaan saa edes niitä vaadittuja 28 pistettä kasaan, kuviksesta siis, ennen kesälomaa. Kerrassaan rasittavaa ja stressaavaa, mutta en siltikään saa vauhtia hommiin.
Sunnuntaina on äitien päivä. Ajattelin ostaa äitille jonkin nätin korun, mutta hän esittikin minulle toiveen, että saisi sellaisen alppiruusun. Pitäisikö minun nyt toteuttaa hänen toiveensa vai katsella se koru? Tilanne on nyt nimittäin sellainen, että en voi vain marssia puutarhaliikkeeseen ostamaan hänelle sitä alppiruusua, sillä hän haluaa sen vasta myöhemmin, kun hän alkaa laittamaan istutuksia kesäkuntoon. Minusta on jotenkin tylsä ajatus, että antaisin hänelle vain rahat siihen kukkaan. Toisaalta, itsekin petyn aina jonkin verran, jos en saa lahjaksi sitä mitä olen toivonut esimerkiksi jouluna. Vaikeeta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti